Kronikka

Marttojen kronikka  - kirjoittaneet Anneli Ojanen ja Maija-Kaarina Saloranta

Lohjan Kalkin diktaattori

nimeltään Kalkki-Petteri

asian päätti ja määräsi,

Vuosaaren martat perusti.

Joku heistä ruotsia haastoi,

mutta aika kielen vaihtoi.

Kesällä kuuskytkuus

oli tilanne aivan uus,

syntyi saaresta kaupunki,

jonka nimi oli Helsinki.

Saari kasvoi ja kehittyi,

 marttoihinkin moni liittyi.

Sitä reissua vielä muistellaan,

kun martat lähtivät Tallinnaan.

Heti kohta kun tultiin Viroon,

kaikki patjat pantiin pinoon,

ja Aunen johdolla marsittiin

ihka uuteen kortteeriin.

Liitto tarjosi kurssia monta,

mutta meno oli hulvatonta.

Jos oli Sasekalla tanssit,

unohtuivat pullakranssit.

Kaikki mitä tarvittiin

Ekmanin vintiltä haettiin.

Aune puvusti ja valmisti,

sketsit kaikki ohjasi.

Vetonaula oli arpajaiset,

enempi kuin leivonnaiset.

Bertan johdolla kuitenkin

piirakka jos toinenkin

Sasekan uunissa paistettiin,

voisulalla voideltiin.

Lastenjuhlat meiltä onnistuivat.

koulun seinätkin pullistuivat,

 mukaan tuli joka iikka,

isä, äiti, poika ja likka.

Pakko oli kesken lopettaa,

kun oli liian mukavaa.

Martat vaalivat kuntoa,

ruumista ja sielua,

jotkut lenkillä kävivät,

toiset kuorossa häärivät.

Hilkka oli kuoron johtaja,

Aila sen esilaulaja.

On lenkkiporukka vieläkin valmiina,

torstaisin Vuosaarta kiertämään,

innokkaina siis muutama

perinteitä säilyttämään.

Kässärit pistivät vipinää,

kun sukkia villasta neuloivat,

näin päiväkodissa jalka lämpiää,

kun martat kirkolla ahkeroivat.

Potilaille lelujakin kerättiin,

ja vaikka mutkia ilmeni matkalla,

ne kunnialla perille toimitettiin,

hyvällä onnelle ja tuurilla.

Myyntipöytämme notkuivat,

oli kyseessä ostari tai Senaatintori,

kaikki talkoihin mukaan saapuivat,

ja voitoiksi täyttyi kori kuin kori.

Lemin särä oli kyllä retkistä maukkain,

ja loppu ehkä kaikkein hauskin,

kun kuskin huuto yli Vuosaaren kaikui:

”Vuosaaren marttojen luut unohtui!”

Oli johdossa Lili, Paula tai Ulla,

 aina marttoihin oli kiva tulla.

Nyt Maire ja Sirkka vuorostaan

tekevät meille taikojaan,

hyvin viihdymme heidän huomassaan.

Kun suurjuhla on keväällä tulossa,

tuo pari on rehkinyt tosissaan,

että kaikki ois’ silloin kunnossa,

ja Vuosaaren martat kunniassaan.

On martat siis monessa mukana,

se toistuu taas monta kertaa,

ja jämtisti oomme sen takana,

että yhä aina vain vailla vertaa.