Vuosaaren Martat historiaa
 |
Vuosaaren Martat ry juhlisti 70 vuotista taivaltaan kutsumalla omat jäsenensä, lähialueiden marttayhdistyksien edustajat sekä yhteiskumppaneiden edustajat juhliin Vuosaaren kirkolle 8.3.2023
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
VUOSAAREN MARTAT 70 VUOTTA
Yhdistys on vanhin suomenkielinen yhdistys Vuosaaressa. Nordsjön Marttayhdistys ry perustettiin 5.3.1953 Lohjan kalkkitehdas Oy:n johtajan Petter Forsströmin aloitteesta. Myöhemmin nimeä on muutettu kahdesti, 5.6.1962 Vuosaaren Marttayhdistys ry ja 5.3.2020 Vuosaaren Martat ry. Perustamiskokouksessa oli läsnä 20 henkilöä, nykyisin yhdistyksen jäsenmäärä on 64. Puheenjohtajaksi valittiin silloin Lohjan kalkkitehtaan konttoripäällikön rouva Paula Olsoni. Yhdistyksen hallituksessa pitkään toimineista mainittakoon puheenjohtajat Aune Ekman ja Ulla Mutikainen, sihteeri Anneli Ojanen ja rahastonhoitaja Raija Piirainen.
Vuosaaren Martat ry 70 v juhla
Vuosaaren Martat juhlivat 8.3.2023 Vuosaaren kirkolla 70 vuotista taivaltaan. Juhlaan osallistui lähes 80 henkilöä, omia jäseniä ja yhteistyökumppaneiden edustajia. Tunnelma oli lämminhenkinen ja puheissa kerrotut hauskat muistot saivat juhlaväen iloisesti nauramaan.
Juhlan juontajana toimi varapuheenjohtaja Lilja Kinnunen. Riitta Hirvonen vastasi tilaisuuden musiikista kokoamansa kuoron avustuksella. Kuoro esitti marttalauluja ja muita marttatoimintaan läheisesti liittyviä musiikkiesityksiä ja yleisökin sai välillä liittyä mukaan laulamaan.
Juhlapuheen esitti Uudenmaan Martat ry:n toiminnanjohtaja Pirkko Haikkala. Puheessaan hän kertoi mm, että Vuosaaren marttojen perustamisen aikoihin perustettiin runsaasti marttayhdistyksiä. Martat tekivät silloin ja tekevät edelleenkin työtä kotien ja perheiden hyvinvoinnin hyväksi. Martat ovat aina olleet mukana ajan virrassa.
Yhdistyksen puheenjohtaja Maire Karttunen kertoi yhdistyksen vaiheista yhdistyksen perustamisesta nykypäivään. Samoin hän kuvasi yhdistyksen historiikkikirjan syntyvaiheita.
Puheenjohtajan puheen jälkeen julkaistiin yhdistyksen historiikkikirja. Historiikkiajatus syntyi vuonna 2018. Yhdistyksen hallitus päätti koota ja arkistoida yhdistyksen dokumentit ja kuvamateriaalit. Alkuvuosikymmeninä kaikki kirjoitettiin käsin vihkoihin ja päiväkirjoihin. Kirjoituskoneet ja tietokoneet tulivat käyttöön pikkuhiljaa.
Tuolloin todettiin, että 1960-luvun lopulla yhdistyksen toimintaan tulleita jäseniä on vielä mukana. Heiltä saatiin arvokasta tietoa, samoin entisiä jäseniä alkuvuosikymmeniltä haastateltiin. Henkilötunnistukseen osallistui heidän lisäkseen joukko nykyisiä jäseniä. Ahkerat martat skannasivat kuvat ja lehtileikkeet.
Historiikin kirjoittivat puheenjohtaja Maire Karttunen ja sihteeri Sirkka Rinne apunaan muut historiikkiryhmän jäsenet. Niukassa rahatilanteessa puheenjohtaja ja sihteeri päättivät ryhtyä itse ”kirjoittajiksi”. Ulkopuolista apua saatiin taittoon ja kuvien viimeistelyyn liittyvissä asioissa.
Juhlatiloihin oli asetettu käsityönäyttely sekä yhdistyksen toimintaa eri vuosikymmeninä kuvaavat neljä Ifolor-kuvakirjaa. Tuija Mod oli laatinut kuvakirjat puheenjohtajan ja sihteerin avustamana.
Historiikin julkaisun jälkeen ohjelmassa oli Anneli Ojasen ja Maija-Kaarina Salorannan kirjoittama kronikka Anneli Ojasen lukemana. Siinä käytiin hauskasti läpi yhdistyksen 70 vuotinen toiminta. Kronikka päättyy säkeeseen
On martat siis monessa mukana,
se toistuu taas monta kertaa,
ja jämtisti oomme sen takana,
että yhä aina vain vailla vertaa.
Tilaisuudessa jaettiin myös juhlamerkit ruusujen kera. Anneli Ojanen sai 50 v merkin ja Päivi Larjo 20 v merkin. Muut jaetut merkit olivat 10 v merkkejä.
Merkkien jaon jälkeen olivat vuorossa tervehdykset Itä-Helsingin marttayhdistyksiltä ja eri vuosaarelaisilta toimijoilta. Juhla päättyi kahvitarjoiluun ja yhteislauluun.
Marttojen kronikka - kirjoittaneet Anneli Ojanen ja Maija-Kaarina Saloranta
Lohjan Kalkin diktaattori
nimeltään Kalkki-Petteri
asian päätti ja määräsi,
Vuosaaren martat perusti.
Joku heistä ruotsia haastoi,
mutta aika kielen vaihtoi.
Kesällä kuuskytkuus
oli tilanne aivan uus,
syntyi saaresta kaupunki,
jonka nimi oli Helsinki.
Saari kasvoi ja kehittyi,
marttoihinkin moni liittyi.
Sitä reissua vielä muistellaan,
kun martat lähtivät Tallinnaan.
Heti kohta kun tultiin Viroon,
kaikki patjat pantiin pinoon,
ja Aunen johdolla marsittiin
ihka uuteen kortteeriin.
Liitto tarjosi kurssia monta,
mutta meno oli hulvatonta.
Jos oli Sasekalla tanssit,
unohtuivat pullakranssit.
Kaikki mitä tarvittiin
Ekmanin vintiltä haettiin.
Aune puvusti ja valmisti,
sketsit kaikki ohjasi.
Vetonaula oli arpajaiset,
enempi kuin leivonnaiset.
Bertan johdolla kuitenkin
piirakka jos toinenkin
Sasekan uunissa paistettiin,
voisulalla voideltiin.
Lastenjuhlat meiltä onnistuivat.
koulun seinätkin pullistuivat,
mukaan tuli joka iikka,
isä, äiti, poika ja likka.
Pakko oli kesken lopettaa,
kun oli liian mukavaa.
Martat vaalivat kuntoa,
ruumista ja sielua,
jotkut lenkillä kävivät,
toiset kuorossa häärivät.
Hilkka oli kuoron johtaja,
Aila sen esilaulaja.
On lenkkiporukka vieläkin valmiina,
torstaisin Vuosaarta kiertämään,
innokkaina siis muutama
perinteitä säilyttämään.
Kässärit pistivät vipinää,
kun sukkia villasta neuloivat,
näin päiväkodissa jalka lämpiää,
kun martat kirkolla ahkeroivat.
Potilaille lelujakin kerättiin,
ja vaikka mutkia ilmeni matkalla,
ne kunnialla perille toimitettiin,
hyvällä onnelle ja tuurilla.
Myyntipöytämme notkuivat,
oli kyseessä ostari tai Senaatintori,
kaikki talkoihin mukaan saapuivat,
ja voitoiksi täyttyi kori kuin kori.
Lemin särä oli kyllä retkistä maukkain,
ja loppu ehkä kaikkein hauskin,
kun kuskin huuto yli Vuosaaren kaikui:
”Vuosaaren marttojen luut unohtui!”
Oli johdossa Lili, Paula tai Ulla,
aina marttoihin oli kiva tulla.
Nyt Maire ja Sirkka vuorostaan
tekevät meille taikojaan,
hyvin viihdymme heidän huomassaan.
Kun suurjuhla on keväällä tulossa,
tuo pari on rehkinyt tosissaan,
että kaikki ois’ silloin kunnossa,
ja Vuosaaren martat kunniassaan.
On martat siis monessa mukana,
se toistuu taas monta kertaa,
ja jämtisti oomme sen takana,
että yhä aina vain vailla vertaa.